Sukkahousut - uhka vai mahdollisuus?

Mä inhoon sukkiksia. Tai no yleensäkin kaikkia sukkatuotteita. Mikä vapauden tunne, kun keväällä saa heittää sukat naftaliiniin ja saa olla paljain jaloin! Oon ilmeisesti tässä mielessä hieman hippi... Kummallista tässä elämässä on, että joutuu pyörtämään puheitaan ja totalitaarisia ajatuksiaan aina aika-ajoin. Kun tuossa vielä jokin aika julistin suureen ääneen, että sukkahousuja en jalkaani väännä, niin kuinkas sitten kävikään: sukkahousuihin väänsin nämä metri(sananmukaisesti)sääreni eilenkin, että saan suosikkimekkoni päälle. Ongelmahan mun kohdalla sukkahousuissa on Tirlittan- efekti: noin viisi sekuntia sukkisten päälle laittamisen jälkeen sukat on nilkoissa makkaralla. Ilmeisesti sukkikset on suunniteltu noin 50 senttiä pidemmälle ihmiselle, ei tälläiselle 165 hobitille. Huvittavinta tässä sukkis- gatessa myöskin on, että Prodigyn keikalla nilkkamakkaroiden lisäksi sukkikset valuivat vielä puoleen hanuriin. Siinä pomppiessa mietin, että ei ne mun tolppareisiä alemmas kyllä valu ja jatkoin pomppimista.

Tuohon valumisongelmaan keksin ratkaisun tukialkkareilla eli ensin normialkkarit, sitten sukkikset (kuinka hikistä puuhaa niidenkin vetäminen päälle on?!?) ja sitten korkeavyötäröidet kiristyspöksyt. Noilla pöksyillä saa valuville sukkiksille luun kurkkuun ja ehkä hieman timmimmän tuntuiseksi jo totta kai ennestäänkin timmiä vatsan aluetta ;-) Ei kuulkaas sukkikset valu ja eilen olikin huomattavasti varmempi olo sukkikset jalassa eli kikka toimii ihan käytännössäkin! Julistan täten, että omalla kohdalla sukkikset voivat hyvinkin olla mieluummin mahdollisuus kuin uhka. Kun vaan sais tuon sääriosan jotenkin lyhyemmäksi, niin sukkisten pitäminen vois olla ihan kivaakin. Toimisko siihen sakset ja solmu? ;-)

Miehellekin jotain

Jotta ei tule kuvaa, että mä hedonisesti ostan vain itselleni vaatteita, niin joskus on tuo rakas mieskin mielessä nettikauppoja kolutessa. Rakas mussuaviomieheni osaa ostaa omat vaatteensa ja omaa hyvän tyylitajun, niin nyt vähän mulkkailin Henkkamaukan miesten puolen tarjontaa ja pistin tilaukseen pari paitaa (bokserivarastot pullistelee jo nimittäin liitoksistaan). Tuo viininpunainen/luumu neule on merinovillaa ja Henkan Premium Quality- mallistosta. Oma samanlainen neule on niin kiva ja vielä kaupan päälle lämmin, joten halusin mussunkin päälle samanlaista lämpöä. Jos ei samis tuulipukuja, mutta voidaan sitten pökiöidä samanlaiset neuleet päällä. Tuo t-paita on vaan niin magee, että se oli pakko laittaa ostoskoriin ihan Star Warsin hengessä ja faneina. Voidaan pitää sitten ensi viikolla Star Wars leffamaratoni aiheeseen sopivalla vaatetuksella. Niin ja terveiset vaan mussulle, jos luet tätä postausta, että tällästä kudelmaa on sit ens viikolla tulossa :-D

Uusi suosikkinaamio

Yksi mun suosikkikosmetiikkatuotteista on naamio ja jos en mitään muuta "kauneudenhoitoa" keksi, niin tinttaan naamaani juuri naamion. Olenkin hamstrannut kaikenmaailman naamioita kaappiin, mutta hyvä asia on, että juuri ne eivät jää kaappiin homehtumaan, vaan tulevat käytettyä melko tarkkaan. Naamio on omasta mielestäni paras pikafreesaaja/kirkastaja/kosteuttaja/kuoriva tuote ja voin suositella niitä lämpimästi. Olen pariinkin kertaan hehkuttanut lempinaamiotani Madaran kuorivaa hedelmähapponaamiota ja olen saanut koukutettua ko. naamioon useammankin lähipiiriin kuuluvan. Uusi suosikkinaamio löytyi kuitenkin aivan testimielessä ja ajattelin tästä(kin) naamiosta, että jos ei ole hyvä, niin laitan kiertoon. No, purkki nököttää edelleen kaapissa ja on ollut ahkerassa käytössä ja sitä tulee laitettua ainakin kerran viikossa (itse asiassa kirjoitan tätä postausta ko. naamio kasvoilla).

Kyseessä on Flown mansikkamaitonaamio ja epäilin ensin naamiossa olevan maitojauheen funktiota, mutta se onkin osottautunut juuri siksi helliväksi aineosaksi punasaven lisäksi, josta oma ihoni nautiskelee. Naamiossa on lisäksi mansikkaa, joten naamio tuoksuu hennosti mansikalle saven tuoksun lisäksi. Naamio on poikkeuksellisesti jauhemuodossa ja kuvassa naamio on ns. valmiissa muodossa eli sekoitettuna veteen. Kokeilin myös sekoittaa naamiojauheen kasvoveteen ja manteliöljyyn ja naamiosta sai näin hitusen kosteuttavamman version eli kuivaihoiset voivat kokeilla veden sijaan nesteeksi jotakin öljyä. Valmistajan antama sekoitussuhde on 2 tl naamiojauhetta ja 1 tl vettä/nestettä ja tästä reseptistä kannattaakin pitää kiinni, jotta naamiosta ei tule liian tönkköä tai vastaavasti liian lirua. Itse levitän kaikki naamiot viuhkasiveltimellä, koska koen, että siveltimellä saa levitettyä sopivan määrän naamiota juuri sinne minne pitääkin. Lisäksi tuossa siveltimellä saa sekoitettua juuri tälläiset naamiot sutjakasti tasaiseksi massaksi. Itse en tämän naamio alle tekisi kuorintaa, vaan naamio toimii hyvin itsessään kuorintana, kun sen pesee pois. Naamiomassa nimittäin ehtii kuivantaa kymmenessä minuutissa kasvoille, jolloin pestessä naamio ns. aktivoituu veden kanssa uudelleen ja massan karheus kuorii ihon.

Ja tämä kummitus on bloggari itse eli tältä näyttää naamio sitten naamarissa tai no tässä tapauksessa naamarina. Naamio on tuossa juuri laitettu eli väri vaalenee kuivuessaan ja tunne kasvoilla on hieman kiristävä, mutta sitä ei kannata säikähtää. Jos tunne kasvoilla on kuitenkin liian kiristävä, niin naamion päälle voi suihkutella joko vettä tai kasvovettä, niin kiristely helpottaa. Myös tuo yllä vinkkaamani öljykikka auttaa siihen, että naamio ei kuivu aivan koppuraksi.

Lopputuloksesta voi sanoa, että iho kirkastuu silmin nähden ja iho tuntuu savikiristelyn jälkeen yllättäen kosteutetulta ja fressiltä. Ystäväni mukaan tunne on kuin olisi uusi iho, joka kuvaakin itse asiassa aika hyvin tunnetta, joka naamiosta jää iholle. Mansikkamaitonaamiota suosittelisin normaalille/kuivalle iholle ja ehkä sekaiholle, koska naamiossa on valkosavea, jolla on puhdistavia ominaisuuksia ja olisi hellän puhdistava juuri sekaihon T-alueelle. Naamiosta löytyy myös hilla-minttu versio, joka on suunnattu rasvaiselle iholle ja jos se toimii yhtään samalla teholla kuin mansikkamaitonaamio, niin siinä voisi olla rasvaisen ihon hellimistuote.

Tää menee heittämällä ostoslistalle!

Tänä syksynä on omissa kynsissä ollut viininpunaista, mustanpunaista, mustaa ja tummansinistä. Nyt uusi ihastus on tämä Diorin mustanpetroolinsininen kynsilakka, josta luin Lilystä. Pakko saada! Sävyn nimi on Vert Obscur 679 ja vaikka en vihreästä pidäkään, niin tämä on sävy on niin kaunis. Täytyy käydä tällä viikolla kyselemässä lakkaa Stockan tai Sokoksen Dior ständiltä.

Vikaostos

Tai no vikaostos ja vikaostos. Laittelin täällä, että intopiukeena tilasin Henkkamaukalta kiiltonahkaiset herrainkengät ja sainkin ne viime viikolla, mutta.... ne meni valitettavasti palautukseen. Näihin hobittiräpylöihin olisi vissiin pitäny jossain vaiheessa hankkia se kanoottiliiton lupa, koska eihän mun jalat mahtunu alkuunsakaan kokoon 41. Ongelmana oli myös kenkien materiaali, joka se ei anna periksi eli ei jousta piirun vertaa, joten olisin kävellyt niissä kuin köntsähousuinen puliukko. Juu ei kiitos. Kengät olivat vielä kauniimmat kuin kuvassa, mutta ei voi mitään. Oliskohan liian myöhäistä opiskella kenkäguruksi? :-)